Onko järkeä edes yrittää kasvaa aikuiseksi, kun siinä vain kuitenkin satuttaa itsensä? En tiedä mitä ajatella mistään, kaikki on niin helvetin vaikeaa. Onko minussa edes mitään erikoista? Huomioiko kukaan minua muusta kuin kohteliaisuudesta? Olenko minä tyhmä? Elänkö minä vain jossain kauniissa vaihtoehtoisessa todellisuudessa, jossa kaikki suodattuu sokerisen koristelasin läpi, ennen kuin kulkeutuu tietoisuuteni? Mennään rikki.Mittasin tänä aamuna vyötärön. Sain laihistamalla 57cm, kymmenen senttiä vähemmän, kuin pari kuukautta sitten. Ja silti peilissä asuu lihava peikko. Ehkä siksi kukaan ei oikeasti halua minua? Mun tunteeni ohitetaan julmasti. Söin itteni tänään kahdesti ähkyyn. En kehtaa mennä huomenna vaa'alle. Haluaisin niin kovasti Helsinkiin keskiviikkona tapaamaan niitä ainoita ihmisiä, jotka juuri tällä hetkellä saavat minut epätietoisuudessaan tuntemaan onnelliseksi. Ja ehkä niitä toisiakin...
Voi, miten sekava teksti.
Ainahan se on ihailtavaa, kun pääsee ylipainosta eroon. Minua vain ihmetyttää se, kun en ole vieläkään tyytyväinen itseeni, vaikka olenkin laihduttanut niin paljon. Mutta tuskin olisin alipainoisenakaan.
VastaaPoistaEnkä usko sinun olevan tyhmä. Välillä elämä näyttää karumman puolensa. Ja se voi olla karumpi kuin on kuvitellutkaan.
Moi (:
VastaaPoistaVoinko laittaa sun blogin mun luen-listalle?
En olekkaan ennen edes kommentoinut tänne :D
Ok kiva :)
VastaaPoistaSaatan olla vielä vähän hukassa tän bloggaamisen kanssa kun en ole aiemmin kirjoitellut. D: