Lazily.

Näännytin itseäni viikon vain, jotta voisin seuraavan viikon aikana lihota sen ekstroineen takaisin. Miten en ole yllättynyt? Tämä on niin minua. Viime viikolla söin sillä asenteella, että "kesän lopussa olen kuitenkin joku satakiloinen löllykkä, ihan sama" ja todella söin. Sitten kun viimein uskaltauduin vaa'alle, en ollut niin järkyttynyt. Kiva.

Tulin eilen mökiltä. Siellä oli aivan kamalaa. Istuin vain jossain saaressa, missä kukaan ei edes puhunut suomea, yritin sietää isovanhempiani ja hepuloin veljeni kanssa. Söin ja nukuin. Söin niin kamalan epäterveellisesti, että huononsta ja tukkoisesta olosta johtuen päätin aloittaa terveelliset elämäntavat jälleen kerran. Kuuden tunnin automatkalla luin uudelleen tämän kesän Trendejä (se lehti, voi ei, paljastuin muotihihhuliksi!) ja silmään osui juttu, jossa toimittaja rupesi kasvispaastolle viikoksi. Haluan itsekin taas raikkaan ja kevyen olon! Jutussa oli jonkun ruokavalion-tyypin ohjeita ja ihania reseptejä, joita jo lukiessa tuli puhtaampi olo.

En kuitenkaan heti hyppää noin rajuihin toimen piteisiin, vaan aion tällä viikolla aloittaa jättämällä ruokavaliostani sokerin ja valkoiset vehnäjauhon. Tänään päivä alkoi melko onnistuneesti, sillä söin vain ruisleipää ja kevyttä maustekeittoa (kuitenkin melko paljon, mulla menkat saa aikaan ihan valtavan ruokahalun). Illalla sitten oksennustaudissa oleva äiti rupesi vinkumaan multa pannukakkua, joten leivoin hänelle sellaisen. Tein sen kuitenkin puoliksi ruisjauhoista ja puoliksi täysjuvävenhäjauhoista, joten ei se niin syntistä ollut. Maku ei kuitenkaan ollut niin ihana kuin tavallisessa, joten en syönytkään sitä niin paljon kuin tavallisesti. Senkin kuitenkiin hillon kanssa. :/

Tänään on muuten tasan tuhat päivää siihen, että täytän 18! (Miten ironista, ystäväni kirjoitti blogiinsa juuri, miten hän kammoaa tulevaa syntymäpäiväänsä.) Siltikin se merkkaa minulle elämän alkua. Kamala ajatella, että vuoden päästä minäkin olen sitten menossa johonkin lukioon, ja lennän vihdoin lämpimästä pesästäni.

Olen jo vähän aikaa suunnitellut päässäni yhtä pientä projektia, tai oikeastaan haastetta, jonka pistäisin liikkeelle täällä sh-blogien maailmassa. Aloin miettimään, miten synkkä fiilis täällä on, ja keksin erään asian, joka voisi olla hyväksi kaikille. Kirjoitan siitä sitten lisää huomenna. ;) <3

(Kamala, miten pirteä postaus tuli. Yäk, en kai ole menettämässä angstista cooliani?)