Sinisin meri ei kuole.

Tajusin, että tää blogi on menettänyt ideansa täysin, ja etten itsekään enää jaksa välittää siitä. On asia, joka tuhoaa nettiyhteisöissä kaiken mihin se koskee, ja nyt se on ainakin minun silmissäni syönyt tämän paikan. Olen jo monta paikkaa jättänyt sen takia, enkä ole katunut muuta, kuin yhteisöllisyyden menettämistä. Minä en ole ritari, minä en pysty nostamaan miekkaani, ja tuhoamaan sen mustaa, mätää ydintä.

Mietin yksi ilta tässä elämääni, ja ymmärsin siinä hiljaisuudessa paljonkin, mikä on tähän asti pysynyt hämärässä. Klisee tai ei niin palapeli ikään kuin loksahti paikoilleen. Mä olen näkymätön, pelkkä ekstra elämän suuressa draamassa.

En poista blogia, säilytän sen muistona, sillä en muita päiväkirjoja ole tältä ajalta pitänyt, ja mua harmittaa aina hirveästi, kun en vanhoja vihkojani tai päiväkirjojani ikinä löydä, enkä tietystä ajanjaksosta muista mitään. Näillä näkymin en kuitenkaan tänne enää kirjoita, vaan luon bloggeriin uuden tunnuksen, ja rupean seurailemaan vähän erilaisia blogeja. :) Ehkä luon uuden blogin myös itselleni jokin päivä.

Hyvästi ja jaksamista niille jotka sita tarvitsevat, ja ennen kaikkea niille, jotka sen ansaitsevat. <3

Challenge.

Okei, siis mahtava hyvän asenteen haasteeni tulee tässä! Aloin yksi päivä tässä jokin aika sitten miettimään, mistä en pidä kehossani, mikä johti pohtimaan sitä, mistä taas pidän. Yllätyi siitä, miten monta asiaa keksin, ja halusin, että muutkin alkaisivat miettiä tällaisia asioita. Toivon, että mahdollisimman monet vastaisivat haasteeseen. :)


Mistä pidät itsessäsi?
-(Tähän saa laittaa niin monta kohtaa, kuin vain keksii ja myöhemmin saa myös lisäillä. Kohdat eivät rajoitu vain kehonosiin, vaan laittaa saa myös kasvon- ja luonteenpiirteitä, ominaisuuksia ja mitä sitten ikinä keksiikään! Ei myöskään tarvitse laittaa sellaisia asioita joita on, vaan saa myös olla iloinen asioista joita ei ole.)

Mistä et pidä itsessäsi?
-(Tähän kohtaan pätevät samat säännöt kuin ensimmäiseen, mutta kohtia saa olla vain kolme ja niitä EI saa muuttaa jalkikäteen! Mieti siis todella tarkkaan. Asioiden pitää myös olla yksittäisiä, ei esim. "en pidä vartalostani".)

Mikä tekee sinut iloiseksi?
-(Tähän saa laittaa ihan mitä tahansa ja miten paljon tahansa, mutta se ei saa liittyä syömishäiriöihin!)

Mikä tekee sinut surulliseksi?
-(Tähän saa myös laittaa vain kolme kohtaa, ja ne eivät saa liittyä syömishäiriöihin.)

Kerro joku hyvä muisto!
-(Mielellään joku, jolloin tunsit itsesi itsevarmaksi ja hyväksytyksi, tai jotain sen tyyppistä. Tämäkään ei saa liittyä syömishäiriöihin.)

Keksi itsellesi jonkinlainen itsetuntohaaste!
-(Tähän en osaa laittaa ohjeistukseksi oikeastaan muuta, kuin että noudattakaa lakia. :D Tehtävän ei tarvitse olla iso ja aikarajaa ei ole.)


Suosittelen, että mietit asioita vaikka yön yli ennen kuin vastaat. Tän tarkoituksena olisi synnyttää sellaista itsensä tutkiskelua, ja sellaiseen kannattaa varata vähän aikaa. Jos haluat vastata haasteeseen, niin vastaa ylläoleviin kysymyksiin omaan blogiisi, päiväkirjaasi, tai minne sitten ikinä haluatkaan kirjoittaa, ja pistä kommenttilootaan linkki vastauksiisi jos haluat. Tätä saa ja kannattaa levittää eteenpäin. :)



Pistän itse jutun alkuun vastaamalla nyt tähän esimerkkinä. ;>>

Mistä pidät itsessäsi?
-Pituuteni (168cm), sillä en koe olevani liian lyhyt enkä liian pitkä, ja voin käyttää korkeitakin korkoja ilman että olen ihan amatsoninainen.
-Luuni, sillä ne ovat varsinkin keskivartalosta hyvin ulkonevat (solis- ja lantioluut, kylkiluut sekä edestä, että selän puolelta, rintalasta ja selkäranka), ja näkyvät kaikkialta vaikka olenkin normaalipainoinen. Muutaman päivän paaston jälkeen luurankoefekti on ihan kiva.
-Kapea vyötärö, mikäs sen naisellisempaa?
-Hoikat ranteet ja nilkat. Ihana, että voi käyttää korkkareita ja rannekoruja ilman, että näyttää norsulta.
-Pitkä kaula, vaikka peitänkin sen aina huonolla ryhdillä ja huiveilla.
-Kasvoni, sillä vaikka en olekaan mikään klassinen kaunotar, pidän itseäni ihan nättinä. Lapsena kuitenkin pidin itseäni ihan kamalan rumana, ja täytyy sanoa, että hyvät puolet ovat tulleet esille vasta vanhempana.
-Olen suht lahjakas koulussa, mikä tekee asioista usein helpompia, vaikka en osaakaan hyödyntää tätä ominaisuuttai kunnolla. Tiedän että voisin olla kympin oppilas, jos jaksaisin vähän panostaa enemmän.
-Osaan pohtia asioita ja elämänarvoja. Mielestäni tämä on ehkä tärkeimpiä ominaisuuksiani, ja olen siitä hyvin ylpeä. Sain tästä paljon hyvää palautetta varsinkin protuleirilläni, ja tämän takia haluan jatkaa ensivuonna apuohjaajana ja pistää hyvän kiertämään. :)
-Minulla on kaksi maailman ihaninta ystävää, ja olen aina hyvin ihmeissäni siitä, miten he haluavat olla minun ystäviäni. Toinen on Peilin Henkäys blogia pitävä ihana henkäys kaunottareni!

Mistä et pidä itsessäsi?
-Leveä lantio. Se on vaan ihan perseestä. Varsinkin kun sen yhdistää kapeaan vyötäröön, niin on todella vaikea löytää esim. hyvin istuvia farkkuja.
-Paksut reidet. Päärynävartalo voi olla terveellinen, mutta mielummin ottaisin hoikan alavartalon. :p
-Joskus osaan olla ärsyttävä siihen pisteeseen asti, kun en enää itsekään kestä olla samassa huoneessa itseni kanssa.

Mikä tekee sinut iloiseksi?
-Mikä tahansa, mitä teen kissojeni kanssa! Maailman ihanimmat kaksi karvapalloa. On niin ihanan palkitsevaa antaa jollekulle rakkautensa ja saada sitä vielä kaiken lisäksi takaisin
-Muoti. Rakastan yli kaiken lukea muotilehtiä, opetella suunnitelijoiden nimiä ja kuolata kenkiä ja mekkoja, joihin minulla ei ikinä olisi varaa. Olen myös katsonut YouTubesta lähes kaikki mahdolliset Huippumalli haussa sarjat niin monesta maasta, kuin vain on löytynyt.
-Videopelit on mun eskapismi. Katoan täydellisesti kaikenlaisten pelien sisään. En raaski edes ruveta listaamaan lempipelejäni.
-Nukkuminen, sillä näen lähes poikkeuksetta aina unia, ja ne ovat yleensä mukavia. Ja rakastan yli kaiken sitä tunnetta, kun herää aamuyön pimeyteen ja tiedän, että herätykseen on vielä monta tuntia, ja saa vain sulkea silmänsä ja kääriytyä tiukemmin peittojen sisään.
-Musiikki. Kuka ei nauttisi hyvästä musiikista? Itse olen ikävä kyllä ehkä maailman epämusikaalisimpia henkilöitä. :/

Mikä tekee sinut surulliseksi?
-Märät kengät talvella. Saan väristyksiä pelkästä ajatuksesta. Paska kun tämän välttääkseen on käytettävä sellaisia ylirumia kenkia, sillä jos uskaltautuukin ulos ne nätit saapikkaat jalassa, niin saa tervehtiä jäätyneitä varpaita samalla.
-Aikaiset herätykset. Tekee mieli vääntää itkua aina kun pitää nousta koulua varten epäinhimillisen aikaisiin aikoihin, ja on saanut alle kuusi tuntia unta. (Mä tarvitsen ainakin yhdeksän, että oon edes jonkinlaisessa vedossa.)
-Inhottavat ihmiset. Joudun kestämään tätä lajia aivban liian paljon. Mitäs muuta tästä on sanomista.

Kerro joku hyvä muisto!
-Muistan, kun ala-aste loppui, ja meillä oli hyvin tiukka ystäväpiiri luokallamme, ja teimme paljon kaikkea mukavaa kevään viimeisinä viikkoina. Olo oli aivan ihana ja sää vastasi sitä. Arvostan noita muistoja, sillä olin kiusattu lähes koko ala-aste aikani ja tuo tuon kevään jälkeen en oikeastaan ole ollut yhteydessä suurimpaan osaan noista henkilöistä, ja osaan on mennyt kokonaan välit.

Keksi itsellesi jonkinlainen itsetuntohaaste!
-Itseasiassa olen tehnyt näitä koko kesän alun! Esim. käy kaupungilla minishortseissa, mene leirillä saunaan ja uimaan muiden tyttöjen kanssa, lainaa nolo levy kirjastosta, tunnusta ihastus, syö julkisesti jäätelöä ja tuohon tyyliin. :)

Yhyy tästä tuli niin pitkä, etten edes jaksa tarkistaa kirjoitusvirheitä ja muita juttuja. Oon istunut tässä jo yli tunnin. D::

Lazily.

Näännytin itseäni viikon vain, jotta voisin seuraavan viikon aikana lihota sen ekstroineen takaisin. Miten en ole yllättynyt? Tämä on niin minua. Viime viikolla söin sillä asenteella, että "kesän lopussa olen kuitenkin joku satakiloinen löllykkä, ihan sama" ja todella söin. Sitten kun viimein uskaltauduin vaa'alle, en ollut niin järkyttynyt. Kiva.

Tulin eilen mökiltä. Siellä oli aivan kamalaa. Istuin vain jossain saaressa, missä kukaan ei edes puhunut suomea, yritin sietää isovanhempiani ja hepuloin veljeni kanssa. Söin ja nukuin. Söin niin kamalan epäterveellisesti, että huononsta ja tukkoisesta olosta johtuen päätin aloittaa terveelliset elämäntavat jälleen kerran. Kuuden tunnin automatkalla luin uudelleen tämän kesän Trendejä (se lehti, voi ei, paljastuin muotihihhuliksi!) ja silmään osui juttu, jossa toimittaja rupesi kasvispaastolle viikoksi. Haluan itsekin taas raikkaan ja kevyen olon! Jutussa oli jonkun ruokavalion-tyypin ohjeita ja ihania reseptejä, joita jo lukiessa tuli puhtaampi olo.

En kuitenkaan heti hyppää noin rajuihin toimen piteisiin, vaan aion tällä viikolla aloittaa jättämällä ruokavaliostani sokerin ja valkoiset vehnäjauhon. Tänään päivä alkoi melko onnistuneesti, sillä söin vain ruisleipää ja kevyttä maustekeittoa (kuitenkin melko paljon, mulla menkat saa aikaan ihan valtavan ruokahalun). Illalla sitten oksennustaudissa oleva äiti rupesi vinkumaan multa pannukakkua, joten leivoin hänelle sellaisen. Tein sen kuitenkin puoliksi ruisjauhoista ja puoliksi täysjuvävenhäjauhoista, joten ei se niin syntistä ollut. Maku ei kuitenkaan ollut niin ihana kuin tavallisessa, joten en syönytkään sitä niin paljon kuin tavallisesti. Senkin kuitenkiin hillon kanssa. :/

Tänään on muuten tasan tuhat päivää siihen, että täytän 18! (Miten ironista, ystäväni kirjoitti blogiinsa juuri, miten hän kammoaa tulevaa syntymäpäiväänsä.) Siltikin se merkkaa minulle elämän alkua. Kamala ajatella, että vuoden päästä minäkin olen sitten menossa johonkin lukioon, ja lennän vihdoin lämpimästä pesästäni.

Olen jo vähän aikaa suunnitellut päässäni yhtä pientä projektia, tai oikeastaan haastetta, jonka pistäisin liikkeelle täällä sh-blogien maailmassa. Aloin miettimään, miten synkkä fiilis täällä on, ja keksin erään asian, joka voisi olla hyväksi kaikille. Kirjoitan siitä sitten lisää huomenna. ;) <3

(Kamala, miten pirteä postaus tuli. Yäk, en kai ole menettämässä angstista cooliani?)

Pain inside us.

Onko järkeä edes yrittää kasvaa aikuiseksi, kun siinä vain kuitenkin satuttaa itsensä? En tiedä mitä ajatella mistään, kaikki on niin helvetin vaikeaa. Onko minussa edes mitään erikoista? Huomioiko kukaan minua muusta kuin kohteliaisuudesta? Olenko minä tyhmä? Elänkö minä vain jossain kauniissa vaihtoehtoisessa todellisuudessa, jossa kaikki suodattuu sokerisen koristelasin läpi, ennen kuin kulkeutuu tietoisuuteni? Mennään rikki.

Mittasin tänä aamuna vyötärön. Sain laihistamalla 57cm, kymmenen senttiä vähemmän, kuin pari kuukautta sitten. Ja silti peilissä asuu lihava peikko. Ehkä siksi kukaan ei oikeasti halua minua? Mun tunteeni ohitetaan julmasti. Söin itteni tänään kahdesti ähkyyn. En kehtaa mennä huomenna vaa'alle. Haluaisin niin kovasti Helsinkiin keskiviikkona tapaamaan niitä ainoita ihmisiä, jotka juuri tällä hetkellä saavat minut epätietoisuudessaan tuntemaan onnelliseksi. Ja ehkä niitä toisiakin...

Voi, miten sekava teksti.

Särki.

Tänään loppui protu. OLEN NIIN VÄSYNYT! En olisi ikinä arvannut, miten fyysisesti ja etenkin hekisesti väsyttävä kokemus protu on! Leirini oli aivan mahtava, rakastin (lähes) kaikkia ihmisiä siellä, ja kasvoin viikossa ihmisenä valtavasti. Sain ihania uusia ystäviä, mutta myös haavoja sydämeen... :<< Jos joku voi kertoa, miten miesten päät toimii, niin otan tiedon mielelläni vastaan. Eilis ilta oli hyvin traaginen, ja dramaattinen, kun juoksin ulos ukkosmyrskyyn sydän kylmänä, ja kaikki lähtivät etsimään minua paljain jaloin mudassa juosten. Olen aivan sekaisin ja vihainen ja kaikkia mahdollisia tunteita samaan aikaan. En jaksa ainakaan nyt selittää tarkemmin, sillä oon käynyt tän läpi niin monen ihmisen kanssa niin moneen kertaan, enkä oikein pysty itsekään käsittelemään sitä vielä. Itse asiassa toivon, ettei tää juttu ole ohi vielä, sillä kaipaisen (hyvää) selitystä ja äkkiä. MURRR!!! Näin siinä käy, kun ihastuu ensimmäistä kertaa yli vuoteen. :'<<

Mutta siltikin protu on ehkä elämäni suurimpia kohokohtia tällä hetkellä, ja olen AIVAN VARMASTI lähdössä appariksi ensi vuonna, sillä halua kokea kaiken uudelleen vähän viisaampana ihmisenä. Hyviä uutisia on sekin, että laihduin viikon aikana noin 4kg. Aamulla pitää vielä katsoa lopullinen paino, mutta olen silti todella yllättynyt positiivisesti. Luulin, että lähtisi korkeintaan 2 kiloa. Viikon aikan poltin ehkä yhden kalorin liikunnalla, mutta ruoka ohjelma meni näin:

aamupala
-teetä

lounas
-kauhallinen keittoa
-teetä

päiväkahvit
-teetä

päivällinen
-puoli lautasta salaattia
-kauhallinen pääruokaa

iltapala
-teetä

Tolla tavalla koko viikko. Tänään sitten päättöjuhlissa tuli syötyä vähän paremmin, kun meidän ihana kokki teki upean juhlalounaan. <3 Kotona söin vähän jätskiä, ja illalla grillattuja kasviksia.

En jaksa nyt kirjoittaa enempää, sillä olen täysin rauniona tän kokemuksen jälkeen, ja mun pitä käsitellä itekseni kaikkea, ja haluan nyt nukkumaan!

Protect me.

Olen kyydissä junassa. Päätepysäkkinä onnellisuus. Äitini Pohjaton pitää minua kiinni kädestä ja kieltää minua syömästä, tai minut heitetään kyydistä. Tottelen ja olen tyytyväinen, sillä vatsaani kovertava nälkä on matkalippuni. Tunnit ilman ravintoa valuuttani. Poltetut kalorit kertovat, että junamme on aikataulussa. Jossain vaiheessa syntinen Ruoka kuitenkin alkaa jotenkin kiehtoa. Teinithän rikkovat aina vanhempiensa tahtoa, vai mitä? Kuivattuja aprikooseja jugurttiin, toinen pala leipää, tarjoat vielä jäätelöä. Silloin lipuntarkastaja laskee kylmän kätensä olkapäälleni. "Kadotin lippuni", kuiskaan. Minut heitetään kyydistä seuraavalla asemalla. Jään makaaman kylmälle graniitille ja valitan tyhmyyttäni. Rintaa pistelee, mutta silmäni eivät kostu. Näen äitini pettyneet kasvot hiljaan horisonttiin katoavat junan ikkunasta.

Turhat moneen kertaan on viime aikoina vanha tuttuni teräs tervehtinyt punaista hurmetta valkoisilla lanteillani. Hyödytön.

Minulla on tarve olla aina paras kaikessa, mitä teen. En ole hyvä elämässä. Tarkoittaako se, että minun pitää lopettaa yrittäminen, vai lopettaa oleminen?

Lähden huomenna leirille. Viikon päästä palaan, toivottavasti kevyempänä ihmisenä. Pitäkää huolta itsestänne.

Swing me.

Laihduin eilisestä 1,1kg, mutta en ole silti tyytyväinen. Tai tietenkin olen tyytyväinen siitä, ettei paino noussut, mutta vihaan jokaista solua kehossani, sillä olen niin paljon lihavampi kuin muut. Rikoin elisen syömättömyyteni ja söin lounaaksi 100g hernemaissiporkkana-sekoitusta, 100g soijamureketta ja kaksi juurespihviä. Lisäksi laitoin paljon pesto kastiketta. Ajattelin, että tänään jäisi tuohon, sillä olen aivan täynnä ja kauheissa ahdistuksissa. Lueskelin tässä juuri blogia, jonka pitäjä on täsmälleen saman pituinen kanssani, mutta 17kg laihempi. Olen lihava luuseri, joka ei ansaitse mitään.