Oon sosiaalisesti kehitysvammainen. Lupasin jatkaa kirjoittamista, muttei sitten huvittanutkaan. Nyt en ole jaksanut edes lukea muiden kirjoituksia, enkä tiedä yhtään miten teillä menee. Kamalan turha olo. Oon kuin epätoivottu vieras. Ruudun tällä puolen olen jotenkin yrittänyt tavata enemmän kavereita, mikä on jollain tasolla onnistunut, mutta tuntuu vain että pinnallisesti. Viime viikolla tapasin kolme todella rakastan ystävää, joita en ollut kunnolla nähnyt puoleen vuoteen. Juteltiin niintä näitä, mikä oli mukavaa. Olin kutenkin ihan järkyttynyt, mitepaljon yksi heistä oli muuttunut. Ennen niin arka ja kiltti tyttö oli muuttunut ryyppääväksi huumebileissä kiertelijäksi, jonka puhuessa kaksi muuta katselivat toiseen suuntaan kiusaantuneina. Lupasimme tavata useammin jatkossa, mutta katsoo nyt. Sen lisäksi, tuntuu että olen kasvamassa erilleen vanhimmata ystävästäni, joka on aina ollut minulle valtavan tärkeä, mutta nyt tuntuu eri ihmiseltä. Tuntuu etten tunne häntä. Enkä oikeasti enää tunnekaan.
Tänään kuitenkin vietin aikaa kahden koulusta tutun kaverin kanssa, joiden kanssa olen lähentynyt mukavasti viimeaikoina, ja myöhemmin seuraan liittyi Henkäys, jonka kanssa vietin loppu illan. Oli ihana kun on ihminen jolle voi puhua kaikesta. Suunnittelimme paljon jatkoa, mutten oikeasti vielä tiedä yhtään, mitä aion tehdä minkään suhteen. Olen ihan sekasotku. Tää bloggailu ei enää oikein inspaa. En enää edes muista, mitä piti kirjoittaa.
Voi piip. Kauhee nälkä ja kello on kohta 11.
ooh thanks honey <3 oikeesti tuntuu että sun kanssa pystyy puhumaan kaikesta, makaamaan sun sängyllä ja olemaan vaan. Puhumaan ja samalla olemaan hiljaa. Istumaan auringossa ja juomaan tyrniviiniä. Ja oikeasti sä olet ihan älyttömän nätti ja sun vyötärö!!! Haluan sellaisen heti! Näytit todella upealta niissä vaatteissa, enkä liioittele ollenkaan.
VastaaPoistaheijpsis, saankohan liittyä sun lukijoiden joukkoon? :))
VastaaPoista