Olen päättänyt olla siis lopettamatta blogia. Se oli sellainen ajatus, joka nopeasti vain tuli päähän ja tuntui heti hyvältä. Pian kuitenkin tajusin, että tulisin katumaan päätöstä ja aloitan nyt paremmalla mielellä taas kirjoittamisen. Se kamala musta verho on nyt kadonnut, ja näen selkeämmin. Odotan asioita taas innolla, ja olen positiivisempi. Laihdutus suunnitelmakin on lähtenyt hyvun käyntiin, vaikka yänään onkin ravinto koostunut lähinnä sulkaamunista, sacher-kakusta ja kekseistä. Lenkille vain pikkupossu.
Pitäisi nyt vaan ruveta panostamaan niihin kavereihinkin. Mun sosiaalinen elämä kuolee. En enää osaa ottaa kännykkää käteen ja tekstata niille kavereille, joita haluaisin nähdä tai joille olen luvannut kirjoittaa. Ensi viikolla lupaan itselleni, että ryhdistäydyn.
Nyt on niin hirveästi kirjoitettavaa, että yritän ensin järjestellä kaikkea päässäni ja postaan sitten myöhemmin, ettei tule mitään sekavaa maratonkirjoitusta.
Olet oikeassa. Harmitti vain, kun lupasin itselleni. Mutta söin sentään vähän suklaata.
VastaaPoistaHei, ihana että sielläkin päässä tuntuu nyt hyvältä. Sama täällä. Pitkästä aikaa näyttää siltä, että kyllä täältä noustaan.
VastaaPoistaLuin edellisestä postauksestasi isot suunnitelmasi. Onnea ihan hirveästi, kuulostaa mahtavalta<3
Anteeksi, että olen ollut niin poissa.
Ihanaa kuulla ettet lopeta kirjoittamista <3
VastaaPoista