Only for us

Eilen askartelin itselleni punaisen rannekorun. Yleensä niillä on tarkoitus näpäyttään itseään, kun ajattelee ruokaa, mutta minun korunani ei kovin kivuliaaksi voi kutsua. Itse asiassa sitä tuntee tuskin ollenkaan. Tänään söin taas ihan kivasti. Ennen kuin kurotin leipäkorille päin, katsoin rannettani, ja tiesin, että en oikeasti halunnut syödä, mutta mätin taas ruokaa naamaani siitä huolimatta. Toivon, ettei syömishäiriöni ole muuttumassa ahmimishäiriöksi. Hyi. En kestäisi sitä. En pysty kunnolla kuvailemaan läskiahdistukseni mittakaavaa tällä hetkellä. Omassa nahkassa on vain niin sietämätöntä, että haluaisin piilotella peiton alla niin kauan, kunnes kuihtuisin siedettävän kokoiseksi. Ja silti syön ahdistukseeni. Hyvä minä, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. En enää pysty edes oksentamaan. Se ei vain jotenkin onnistu. Olen vain yksi suuri epäonnistuminen.

Tänään isä kertoi, että hän oli vuokraanut hiihtolomaksi meille mökin Rukalta puoliksi serkkujemme kanssa. Vaikka olin vain noin tuhat kertaa sanonut, etten halua lähteä. Mutta eihän kukaan minun päätöstäni kunnioita. Ei voisi paskan vertaa kiinnostaa istua seitsemää päivää keskellä lumikasaa ja kuunnella, kuinka olen hyödytön ja epäkohtelias, kun en suostu laskettelemaan, vaikka siitä on maksettu. Kaikkein eniten harmittaa, että olisin halunnut viettää aikaa kavereideni kanssa sen sijaan, että homehdun vihaamieni ihmisten kanssa neljän seinän sisällä ilman yksityisyyttä. Ja mitäs minä teen neljän seinän sisällä? Syön. Eikä mikään ole ahdistavampaa, kuin ihmisten edessä syöminen. Sitten käynkin kaapeilla taas varkain. Lomaan on kuitenkin vielä muutama viikko. Luulen, että ehdin siinä ajassa vielä tehdä kantani asiasta selväksi.

Huomenna hyvä ystäväni tulee tänne yökylään. Ystävä jonka kanssa aina jotenkin päädyn leipomaan. Ylihuomenna olen toisen ystäväni kanssa menossa elokuviin. Voisiko paremmin mennä? No joo, voisin ehkä olla vielä rampa etana, mutta muuten uskon, että tämä oli tässä. Saan maanantaina tervehtiä uutta Super Size Metä. Haluan vain nukkumaan. En saa ikinä nukkua tarpeeksi. Aina pitää nousta koulun, jossa en opi mitään, pitää nousta syömään ruokaa jota ei tahdo, pitää nousta tekemään mitä tahansa, mitä joku muu tahtoo minun tekevän. Entä jos vain jäisin nukkumaan? Kyllä maailma ilman minuakin pyörii.