Kill me

Eilen aivan sairaan nälkäinen. Aluksi se ei ollut edes mitenkään häiritsevää, vaan söin koulussa ylimääräisen karjalanpiirakan. Sitten rupesin oikeasti valittamaan nälkää. Tein varmaan kaikille vastaan tulijoille päivän aikana selväksi, että halusin syödä. Koulun jälkeen menin kauppaan ja ostin puolen litran pullon kokis lightia, 200g herneitä ja vajaa 300g purkin soijajäätelöä. Söin ne heti kun pääsin kotiin. Söin aivan valtavasti. En viitsi edes listata kaikkea. Yhteensä tuli n. 2500 kaloria, ja painokin nousi ihan mukavasti. Kun aamulla astuin vaa'alle, ei itku ollut kaukana.

Vielä omituisempaa oli, miten nälkäinen olin tänään. Aamulla en syönyt mitään, mutta koulussa oli pakko syödä kolm enäkkäriä ihan vain koska oli niin nälkä että sattui. Ja se paheni päivän mittaan. Kotiin tultuani aloin syödä mysliä ja paahtoleipää. Tänään olen syönyt neljä palaa paahtoleipää, ja neljä kulhollista mysliä ja jogurttia. Halusin todella oksentaa, mutta olen päättänyt olla leimaamatta itseäni bulimikoksi. Toisaalta tuntuu typerältä kieltää itsestäänselvä. Lenkillekin piti lähteä, mutta jummasin koneelle, ylläri.





Aloimme sisääajamaan koneelle elokuvavalinnaisen elokuvaamme nauhalta, ja ahdistuin valtavasti kohtauksessa, jossa kävelin selkä kameraan päin, ja näytin valtavan läskiltä. Ei ole vitsi, selkäläskit näkyi paidan läpi. Vituttaa, kun kahta muuta päärosaa näyttelee sellaiset vitun laihat tytöt, joista toinen on kaikkein suurin inspiraationi. Molemmat ovat hyviä ystäviäni, joista toinen on nätin hoikka, jolla on hyvät tissit, minkä pitäisi olla lähes mahdoton yhtälö. Se toinen taas on pitkä, uskomattoman kaunis ja painaa korkeintaan jotain kymmenen kiloa. Oon ehkä viiden vuoden ajan sanonut, että siitä tulee malli, ja eilen hän kertoi, että lähetti kuviaan jollekin mallitoimistolle. Revin oikeasti perseeni, jos siitä ei tule mallia.

Osa musta haluaa kävellä terveydenhoitajan luo ja huutaa: "Anna lääkkeitä! Lukitse huoneeseen! Tee mitä vaan, jotta mä säästyisin itseltäni!", mutta se tarkoittaisi osastolle joutumista, mika itsessään olisi mielestäni mukavaa, mutta olen muilta osasatolla olleilta ystäviltäni kuullut, miten siellä hoidetaan syömishäiriöisiä, eikä ajatus enää oikein houkuta. Kaikki muu on ok, mutta miksi helvetissä ihmiset pitää panna syömään kahden tunnin välein? Luokallani oleva syömishäiriöinen tyttö ilmestyi tänään kouluun kesken tunnin. Opettaja kysyi, missä tämä oli ollut, ja vastaukseksi sai "Hämeenlinnassa", joka tarkoittaa täälläpäin osastolla. Olin täysin kiehahtaa kerran, kun hän puhui avoimesti hoidostaan eräskin matikan tunti. Oletko todella itsestäsi ylpeä? Pitääkö tosiaan kertoa kaikille, miten et pystynyt syömään sitä yhtä helvetin jugurttia? En tiedä, ehkei se ole mitään, mutta mielestäni nämä asiat ovat sellaisia, joita ei tarvitse kuuluttaa.

Mä lupaan lupaan ja vielä kerran lupaan päästä oikealle suunnalle tän laihdutukseni kanssa. Mä juoksen, mä näen nälkää, mä tarvittaessa oksennan. Mun pitää askarrella itselleni sellainen rannekoru, jolla voin aina näpäyttää itseäni kun ajattelen syömistä. Taidanpa tehdä reissun tiimariin huomenna. Yhyy, Atomi vaan on täynnä mun vihollisiani, vitun atomiteiniarmeija.

Köh, pitäisi ehkä jakaa näitä kirjoittamisen aiheita eri postauksiin, ettei tule kerralla tällaisia romaaneja.