sunnuntai 14. joulukuuta 2008


Jäin tänään kiinni viiltelystä. Olin saunassa äitini kanssa kun hän kysyi mitä nuo jäljet reisissäni ovat. Kielsin kaiken, mutten usko että se meni enää läpi. Olen jo muutaman kerran parin viime vuoden aikana jäänyt kiinni arvista, mutta nämä olivat syvempiä kuin ennen. Joudun nyt kävelemään varpaillani kotona. En saa tehdä mitään, mikä saisi ihmiset älähtämään. Olen jo viime aikoina ollut tavallisakin kiukkuisempi ja "teini-ikäisempi". Juoksin äkkiä huoneeseeni piilottamaan päiväkirjojani. Heitin suurimman osan thinspokuvistani, painokäyristäni ja muista epäilyttävistä materiaaleista roskiin. Piilotin myös vaakani paremmin. Lounaalla söin kiltisti salaattia ja otin jopa lisää. En luovuttanut jälkiruokaani veljelleni vaan söin rahkan itse. En kadonnut vessaan syömisen jälken. Olen mahdollisimman normaali.

7 kommenttia:

  1. Noista piilotuspaniikeista ei oikein koskaan pääse eroon. Äitini on pari kertaa nähnyt arpeni, mutta ei ole sanonut mitään - ymmärrän siinä mielessä, miltä sinusta tuntuu. Yritä vain olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.

    VastaaPoista
  2. Hyvä juttu. :) Kiitos kehuista! Tuo oli aika huono kylläkin.

    VastaaPoista
  3. ...outoa ettei sun mutsis reagoi mitenkään vielä...Koitahan jaksaa tyttöseni <3 miten muuten ton blogin alaosassa olevan mittarin oikein saa?

    VastaaPoista
  4. En ajatellut lopettaa blogin kirjoittamista, yritän vain saada ruuan pysymään sisällä ja ahmimisen loppumaan. Hävettää olla taakaksi muille tälläisen ongelman kanssa..
    Pidän vähän 'taukoa' kirjoittamisesta jotta saan itseni hallintaan(: Luen kyllä koko ajan teidän muiden merkintöjä.

    Hirveästi voimia sulle<3 Toivottavasti sun ei tarvitse kauaa olla kotona varpaillaan

    VastaaPoista
  5. karita tulee ainakin. Niin tehdään! Laihdutuksen loppukiri, ainoa ongelma on se että en tiedä miten laihtua, sillä palan säästöliekillä. Tänään sain taisteltua sisääni hieman ruokaakin. Todella outoa ennen oli vaikea olla syömättä, nyt mun on vaikea saada edes sisääni jotain. Yök olen niin täynnä, äsken tunnin juoksulenkki.

    VastaaPoista
  6. Ei ne lukijat pääasia ole, on vain mielenkiintoista tietää, kuka seuraa juttujani ja niin.

    Ahmitaan yhdessä ja lopetetaan se yhdessä, vitsi kun minua ärsyttää kun vain porsastelen.

    VastaaPoista
  7. Mä en ees uskaltanu kovin isoja lupailla viime vuonna. Mutta tällä kertaa molemmat onnistutaan! Pakkohan se on (:

    VastaaPoista