Alku ja loppu

Mä en jaksa enää. Mä en jaksa syödä, en jaksa hengittää tai välittää. Mä en halunnut syödä, mutta mä yritän olla normaali. Sanoin äidille, että älä enää osta mulle ruokaa. Se vastas, että älä viitti vitsailla tommosista. Mä tiedän, että se tietää. Se on tiennyt jo pitkään, mut se ei sano sitä ääneen.

Mun vartalo on läski. Se on arvilla ja mustelmilla ja se on mun oma syy. Läskin pitää kärsiä. Mulla on paha olla, mutta kukaan ei huomaa sitä. Jos mä sanon niin, ne luulee että se on vitsi. Mulla on tyhjä olo vaikka mä olen täynnä ruokaa. Se ei täytä mustaa aukkoa. Se ei auta. Mä en syö enää, ennen kuin oon laiha ja mä ansaitsen jotain hyvää. Mä lukittaudun mun huoneeseeni ja yritän pysyä elossa. Se on välillä vaikeaa, sillä mä tiedän etten ansaitse elää. Mä palelen.

Naurus on ontto.
Hymys vale.
Surus ei ole ansaittua.
Vuodat tyhjiin.
Kauneutes kuolee.
Mätänet sisältä.
Oot alasti kaikkien edessä, eivätkä ne pysty pidättelemään naurua.
Lopetan sun tuskas.