Sleeping in the deep sea.

Lauantai oli ihana. Vaikka sää oli kuin noidan pyllystä, nautin shoppailuretkestäni uskomattoman paljon, pääasiassa koska sain viettää sen rakkaan Henkäyksen kanssa. Ihana, miten toiseen ihmiseen voi luottaa ja tukeutua. Ostin paljon vaatteita ja muita asusteita, joissa tunnen itseni kauniiski, ja ehkä jopa hoikemmaksi. Rahaakin kyllä meni, mutta yhtään ei kaduta. Enää en onneksi tuhlaa omaisuuksia ruokaan. Yh.

Olen tajunnut, että tunnun kannustavan muita ihmisiä syömishäiriöön alitajuisesti. Koulussa minulla on kaksi normaalipainoista kaveria, jotka molemmat pitävät itseään lihavina, ja puhuvat ajoittain myös painostaan. Uskon, että toinen on tarpeeksi herkkä siarastuakseen syömishäiriöön, jollei sitten jo ole. Hän jättää usein syömättä, kun me muut mässäilemme muiden köksän keksit silmänräpäyksessä. (Voi ironiaa, maikka uhkasi seiskalla vielä pudottaa köksän numeroani, kun en koskaan tunneilla syönyt mitään.) Tänään sitten rupesin ruokalassa vitsailemaan syömishäiriöistä, kun ruokana oli ihan oksennuksen makuista ruokaa, jota en pystynyt syömään.

"Hei mä oon tajunnu, et oon anorektikko, kun mä en ikinä syö mitään. Ja sit mulla on samaan aikaan bulimia, kun oksennan kaiken mitä syön. Mulla on jotenkin mahtunut kaikki maailman syömishäiriöt samaan pakettiin. Hei Tane, mennääks oksentaa? Ai, ei. No ei mitään, mulla jäi muutenkin mun hammasharja kotiin."

Hei, itseironia, dudes. En dissaa ketään.

Myöhemmin, kun sanoin meneväni vessaan, kysyi toinen kaveri, että nytkös meet sit laattaa. Vastasin naurahtaen, että tietenkin, vaikka he tuskin tajusivat, että olin tosissani. Vessassa kuitenkin tajusin, etten halua tuottaa ystävilleni pettymystä, tuijotin itseäni hetken halveksien peilistä, ja palasin takaisin pelaamaan korttia.

En tiedä olenko vielä blogissa kertonut, että oon kauhea vidoepelinörtti. Mulla menee välillä aivan naurettavan paljon aikaa pleikkarilla ja koneella, kun pelaan joitain pelejä. Ja silloin kun en pelaa kuuntelen pelimusiikkia. (Juuri nytkin.) Eilen aloitin taas pelaamaan suosikki peliäni, jota en ole pelannut pitkään aikaan. Muistan, kun neljä vuotta sitten erän suosikki ohjelmani tuli joka tiistai yö joskus kahden aikaan. Heräsi nsitten salaa katsomaan sitä, kun muut nukkuivat, ja kun se loppui, pelasin aamuun asti pleikkarilla tätä kyseistä peliä. Tulee aina hirveä nostalgia pommi kun ajattelen niitä jännittäviä öitä, joiden jälkeen makasin kuin vihannes koulussa.