Auringon lapsi.

Aamulla herään kuudelta ja ajattelen, etten voi mitenkään nousta. Sitten muistan, että koulu alkaa vasta kymmeneltä, ja nukun tyytyväisenä vielä kaksi ja puoli tuntia. Herätessäni olen yksin talossa, joten en syö aamupalaa. Koulussa syön pinaattilättyjä hyvällä halulla kaverini kanssa.
"Että onkin nälkä", hymyilen. Iltapäivällä musiikinopettaja vie ryhmämme vesitornin baariin jäätelölle palkinnoksi vuoden aherruksesta. Otan suklaata. Syön hitaasti ja annan sen sulaa auringossa. Lähtiessäni jäljellä on vain vohveli.
"Hyi, hiilareita", ajattelen ja mietin, mitä sillä teen.
"Niko tykkäätkö vohvelista?"
"En"
"En mäkään"
"Heitä se jonnekin, ei kukaan huomaa"
Tökkään vohvelin pystyyn kukkaruukkuun vaivihkaa, ja hän hymyilee. Eipä hymyilisi jos tietäisi...

Kotiin ajaessani, päässäni pyörii se kirottu jäätelö. "Olipa hyvää, saasta!" Kierrän aurinkoista metsän poikki halkaisevaa tietä, jota pitkin viimeksi kuljin ala-asteella. Kaikkialla on kaunista ja lämmintä. Kypärän läpi virtaava ilma puhdistaa myös ajatukseni. Moottori hurisee ilosesti ja ajaa minut kotiin.

Kotiin saavuttuani syön soijajugurttia, johon sekoitan kaksi lusikallista proteiini jauhetta. "Terveellistä, turvallista". Seitsemältä syömme illallista. Soijasuikaleita, pinaattipastaa ja salaattia. Sateenkaari katoaa kusenhajuiseen vessanpönttöön. Tulen koneelle.

Huomenna menen Helsinkiin shoppailemaan kesävaatteita ja tapaan ihanan ja kauniin Henkäyksen. En malta odottaa. Suunnitelmissa on syödä yksi jäätelö päivän aikana. Ei muuta. Haluan ostaa jäätelökojusta jotain ihanan makuista jäätelöä ja nauttia siita merituulessa. Rakkaus polttaa kaloreita. En minä yhdestä jäätelöstä kuole.