tiistai 10. maaliskuuta 2009

it's the disease that we crave



Viime perjantaina päätin parantua. Pieni visiitti tälle sivulle auttoi päätöksen tekoa kummasti. Viikonloppuna saavutin korkeimman painoni lähes kahteen vuoteen. Tunnetila vaihteli rajattoman ahdistuksen, väliinpitämättömyyden ja vihan välillä. En ole jaksanut puhua ihmisille, kuunella heidän ongelmiaan sekä "ongelmiaan". Sen lisäksi olen joko tulossa vainoharhaiseksi, tai ihmisten asenteet minua kohtaan muuttuvat koko ajan kylmemmiksi. Keskustelu kanssani on väkinäistä, ja silmiin ei katsota. Kosketus käsivarrellani tuntui kylmältä. Ihmisten pitäisi tietää, mitkä asiat kuuluvat heille ja mitkä eivät.

Kuitenkin. Laihtuminen on vaikeaa, kun en voi oksentaa tai jättää aterioita väliin. En anna itseni tehdä sitä. Juuri kun taas innostuin lenkillä käymisestä, säät menivät taas huonoiksi, eikä enää oikein inspaa. En tee nykyään kotona mitään. Paitsi syön ja istun koneella. Get a life.

Ensi viikolla alkaa koulussa uinti. En aio uida, en voi uida. En voi seistä vaatteitta kaikkien niiden minua laihempien ihmisten edessä ja olla joko itkemättä tai pyörtymättä. Aion käydä terkkarin luona ja pyytää vapautusta vedoten joko arpiini, joita en halua muiden näkevän, tai ahdistukseen. Jos en virallista lappua saa, niin lintsaan seuraavatkin tunnit. Ai niin, en olekaan kirjoittanut vielä, maanantaina oli tarkoitus jäädä koko päiväksi piis koulusta, mutta isällä olikin hyppytuti kymmeneltä, ja löydettyään minut vielä kotoa, selitin jotain sekaisin menneestä herätyskellosta, ja hän heitti minut viime hetkellä kouluun. Katosin silti iikunta tunnin ajaksi. Äiti rupessmyös utelemaan kuukausiraporttia, jonka olin perjantaina saanut, mutten ollut vielä näyttänyt (en ole kyllä näyttänyt viittä viimeistäkään). Panikoin, sillä paperissani oli nätti rivi rasteja, joista vanhempani eivät tienneet, ja jos saisivat tietää, alkaisi minun kohdallani tehovalvonta, ja sitä en ainakaan halunnut. Onneksi meillä on kuitenkin nykyään teknologia! Skannasin raportin kolme eri paperia, pyyhin pois poissa olot ja kopioin tilalle oikeanlaiset merkinnät, ja printtasin unelma oppilaan kk-raportin vanhemmilleni. Saan ehkä olla vielä kuukauden rauhassa, sillä nyt rupeavat ilmoitukset tulemaan nettiin vanhempien nähtäväksi reaaliajassa. Kiva kiva.

Haluan olla laiha.

3 kommenttia:

  1. hei tyttö jaksamista, toi parantumis juttu on todella hyvä asia! Älä sulkeudu meiltä pyydän, mä haluan vain auttaa vaikka välillä hautaudunkin omaan pahaan olooni. Ps. toi sivu on kamala.

    Ja sitten sä olet ovela pieni kettu xD hienoa työtä ton kk-raportin kanssa onnittelen! Ja toivottavasti saat sen lapun ettei tarvi mennä uimaan.

    VastaaPoista
  2. Onnee parantumisyritykselle!
    Ja hyi mikä sivu! ;O

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti pystyt pysymään kiinni parantumispäätöksessäsi. Nyt vain sisukkaasti painat eteenpäin.

    Kiitos kommentista! Ulkoasu näyttää nyt omaan silmääni niin ihanalta kuin se vain voi, mutta muuttelen ehkä lempeämpään suuntaan jossain vaiheessa..

    VastaaPoista