Ostin tänään paketillisen jätelöä. Mansikka-mustikka-pistasio-mascarpone-kermajäätelö on ollut ehdoton suosikki jo vuosia. Seisoin pakastealtaan edessä kauan, ennen kuin työnsin käteni kylmään ja nappasin herkun mukaani. Neljä euroa jäätelöstä, kiskontaa! Halusin sitä kuitenkin liikaa. Kassalla ääni pääni sisällä huusi ja kiljui APUA! kääny ympäri senkin läski. Laskin kuintenkin paketin kassalle, mutten katsonut kassaneitiä silmiin. Häpesin liika. Kotona istuin yksin huoneeseeni, jäätelö sylissäni ja lapoin kaiken suuhuni, mutta kuitenkin nauttien. Täydellinen hetki. Oksentaessa jäätelö oli aivan samanmakuista, kuin alas mennessään. Jopa vielä kylmää. Suunnitelmani oli tyhjentää koko vatsa, mutta jossain vaiheessa vessapaperi loppui, leukani jumittui, ja jatkuva voimakas oksennusrefleksi alkoi tehdä pahaa, joten pesin käteni. Vessa piti vetää neljä kertaa, ennen kuin kaikki meni alas. Päätin, että tästä lähtien rupean ehkä oksentamaan pussiin, vaikka pidänkin sitä kummallisena ja vastenmielisenä. No, olihan päänkin työntäminen vessanpönttöön aluksi outoa.
Olen laittanut sivupalkkiin pari kyselyä, ja lisää on todennäköisesti vielä tulossa. Tarvitsen vähän tilastoja äidinkielen esitelmääni varten, ja toivon, että löydätte pari ylimääräistä sekuntia vastaamiseen. Kiitos!
Vitsi, itse en oo pitkään pitkään aikaan syöny jätskiä.
VastaaPoistaKyllähän se on jännä vanhentua (kiitokset onnitteluista:)), mutta toisaalta tajuaa et kuinka vähän on saanut aikaseks ja miettii tätä masentuneisuutta ja mietin, että milloin alkaisin elämään enkä vaa miettis elämistä?
Tai kyllähän mä joskus eläänkin ja nautin ja pidän hauskaa kuten suurin osa nuorista, mutta sitten on taas jaksoja jolloin en poistu asunnostani, turvapaikastani, ollenkaan.
Ja kyllä, minä olen äärettömän iloinen, että minulla on sellainen ystävä, joka välittää ainakin ystävätasolla.<3
Tietysti pidän hänestä huolta. :''> *naur* <3
VastaaPoistaTeen tuota myös aika usein..Että käyn häpeillen ostamassa paketillisen jäätelöä ja vedän sen hurmiossa omassa huoneessa. Se on yhtäaikaa paras ja pahin hetki
VastaaPoista