Haluatko opetella rakastamaan?

I miss the lustful warm breath on my face
Pressure of another persons body on my chest
Finger finding their way up and down my waist
Kisses that made me smile


Olen palannut! Musta sumu ei ole vielä täysin kadonnut, mutta viime torstaista asti mieliala on ollut nousussa. Kiitos muuten kaikille, jotka jaksoivat toivottaa hyvää syntymäpäivää. <3

Viime viikolla olin vihdoin lihonnut kymmenen kiloa. Kamala ahdistus. Joulukuussa ostetut farkut eivät menneet enää pakottamallakaan päälle, ja kehoni oli pyöreä ja löysä. Nyt on onneksi lähtenyt kolme kiloa, mutta saa katsoa miten huomenna käy, kun tänään en ole syönyt muuta kuin porkkanakakkua ja keksejä. En kovin paljon onneksi.

Lauantaina olin hautajaisissa. En kauheasti välittänyt olla siellä, enkä malttanut odottaa kotiin pääsemistä. Vähän kyllä kävi sääliksi, kun sukulaimies haudalla itkuisesti sanoi: "Vielä kerran kukkia. Rakkaalle pikkusiskolle." Sunnuntaina kahviteltiin meillä minun kunniakseni, ja kaksi rakkainta ystävääni pistäytyivät luonani, vaikkakin aivan liian lyhyeksi aikaa. Tuntuu kuin ei enää koskaan tavattaisi. :<

Muuten olo on ollut eilisestä lähtien tosi... levoton. En kai keksi parempaa sanaa. Huvittavaa. En malta odottaa kesää. Ajattelen sitä koko ajan. Milloinkohan jokin ajatus on noin ylittänyt läskiahdistukseni ja itseinhoni? Ainakin se tuntuu erilaiselta. Haluan vain istua vihreällä nurmella, tuijottaa aurinkoon ja olla perseet. Aurinko... Kuvottava harmaa lumiverho peitti tänään maiseman. Kiljaisin epäuskosta, kun vilkaisin ikkunasta. Aurinkoni on kadonnut.

Iltapäivällä katsoin Normalia keskenkasvuista käytöstä. Odotin sen olevan parempi, mutta nautin kuitenkin sen katsomisesta. Hyvin tunteikas leffa. Sen jälkeen luin loppuun Tuija Lehtisen Siivet varpaiden välissä. Kädet tärisivät vähän lopussa.