Options

Vaihtoehto 1. Lopetan blogin, ja bloggerissa käymisen. Vituttaisi välillä ehkä vähemmän, mutta jäisi ikävä teitä.

Vaihtoehto 2. Lopetan blogin, mutta käyn yhä bloggerissa vähemmän aktiivisena. Tietäisin vielä, mitä teille kuuluu, mutta kokemuksesta tiedän myös, että juttu hiipuisi melko nopeasti.

Vaihtoehto 3. Pidän blogini, mutta uudistan sen ulkoasun ja sisällön idean joko dieettiblogiksi, tavalliseksi päiväkirjan tyyliseksi tai joksikin muuksi. Nyt se on liian hajanainen, en itsekään tiedä mitä se on.

Vaihtoehto 4. En tee mitään. Pidän omalomaa, kunnes rupeaa väsyttämään, postaan taas muutaman kerran, ja katoan taas.

Vaihtoehto 5. Aloitan uuden blogin. Saisi ehkä ilmaa puhdistettua, mutta ei tässä vanhassa mitään vikaakaan ole.(?)


Anteeksi, etten ole vastaillut oikeastaan mihinkään tai kenellekään, mutta olen vain väsynyt tähän juttuun. En ole vielä täysin päättänyt blogin lopettamisesta, mutta välillä se rupeaa vain ottamaan aivoon. Yritän ehkä huomenna aloittaa kaikkiin viesteihin ja teidän kirjoituksiin vastailun. Yritän myös päästä selvyyteen, mitä tälle koko blogille teen.

Voisin lopettaa koko paskan. Ei tässä blogissa ole mitään järkeä.

Haluatko opetella rakastamaan?

I miss the lustful warm breath on my face
Pressure of another persons body on my chest
Finger finding their way up and down my waist
Kisses that made me smile


Olen palannut! Musta sumu ei ole vielä täysin kadonnut, mutta viime torstaista asti mieliala on ollut nousussa. Kiitos muuten kaikille, jotka jaksoivat toivottaa hyvää syntymäpäivää. <3

Viime viikolla olin vihdoin lihonnut kymmenen kiloa. Kamala ahdistus. Joulukuussa ostetut farkut eivät menneet enää pakottamallakaan päälle, ja kehoni oli pyöreä ja löysä. Nyt on onneksi lähtenyt kolme kiloa, mutta saa katsoa miten huomenna käy, kun tänään en ole syönyt muuta kuin porkkanakakkua ja keksejä. En kovin paljon onneksi.

Lauantaina olin hautajaisissa. En kauheasti välittänyt olla siellä, enkä malttanut odottaa kotiin pääsemistä. Vähän kyllä kävi sääliksi, kun sukulaimies haudalla itkuisesti sanoi: "Vielä kerran kukkia. Rakkaalle pikkusiskolle." Sunnuntaina kahviteltiin meillä minun kunniakseni, ja kaksi rakkainta ystävääni pistäytyivät luonani, vaikkakin aivan liian lyhyeksi aikaa. Tuntuu kuin ei enää koskaan tavattaisi. :<

Muuten olo on ollut eilisestä lähtien tosi... levoton. En kai keksi parempaa sanaa. Huvittavaa. En malta odottaa kesää. Ajattelen sitä koko ajan. Milloinkohan jokin ajatus on noin ylittänyt läskiahdistukseni ja itseinhoni? Ainakin se tuntuu erilaiselta. Haluan vain istua vihreällä nurmella, tuijottaa aurinkoon ja olla perseet. Aurinko... Kuvottava harmaa lumiverho peitti tänään maiseman. Kiljaisin epäuskosta, kun vilkaisin ikkunasta. Aurinkoni on kadonnut.

Iltapäivällä katsoin Normalia keskenkasvuista käytöstä. Odotin sen olevan parempi, mutta nautin kuitenkin sen katsomisesta. Hyvin tunteikas leffa. Sen jälkeen luin loppuun Tuija Lehtisen Siivet varpaiden välissä. Kädet tärisivät vähän lopussa.

Hyvää
syntymäpäivää.

Kiitos ja olkaa hyvä. En jaksa enää.

it's the disease that we crave

Viime perjantaina päätin parantua. Pieni visiitti tälle sivulle auttoi päätöksen tekoa kummasti. Viikonloppuna saavutin korkeimman painoni lähes kahteen vuoteen. Tunnetila vaihteli rajattoman ahdistuksen, väliinpitämättömyyden ja vihan välillä. En ole jaksanut puhua ihmisille, kuunella heidän ongelmiaan sekä "ongelmiaan". Sen lisäksi olen joko tulossa vainoharhaiseksi, tai ihmisten asenteet minua kohtaan muuttuvat koko ajan kylmemmiksi. Keskustelu kanssani on väkinäistä, ja silmiin ei katsota. Kosketus käsivarrellani tuntui kylmältä. Ihmisten pitäisi tietää, mitkä asiat kuuluvat heille ja mitkä eivät.

Kuitenkin. Laihtuminen on vaikeaa, kun en voi oksentaa tai jättää aterioita väliin. En anna itseni tehdä sitä. Juuri kun taas innostuin lenkillä käymisestä, säät menivät taas huonoiksi, eikä enää oikein inspaa. En tee nykyään kotona mitään. Paitsi syön ja istun koneella. Get a life.

Ensi viikolla alkaa koulussa uinti. En aio uida, en voi uida. En voi seistä vaatteitta kaikkien niiden minua laihempien ihmisten edessä ja olla joko itkemättä tai pyörtymättä. Aion käydä terkkarin luona ja pyytää vapautusta vedoten joko arpiini, joita en halua muiden näkevän, tai ahdistukseen. Jos en virallista lappua saa, niin lintsaan seuraavatkin tunnit. Ai niin, en olekaan kirjoittanut vielä, maanantaina oli tarkoitus jäädä koko päiväksi piis koulusta, mutta isällä olikin hyppytuti kymmeneltä, ja löydettyään minut vielä kotoa, selitin jotain sekaisin menneestä herätyskellosta, ja hän heitti minut viime hetkellä kouluun. Katosin silti iikunta tunnin ajaksi. Äiti rupessmyös utelemaan kuukausiraporttia, jonka olin perjantaina saanut, mutten ollut vielä näyttänyt (en ole kyllä näyttänyt viittä viimeistäkään). Panikoin, sillä paperissani oli nätti rivi rasteja, joista vanhempani eivät tienneet, ja jos saisivat tietää, alkaisi minun kohdallani tehovalvonta, ja sitä en ainakaan halunnut. Onneksi meillä on kuitenkin nykyään teknologia! Skannasin raportin kolme eri paperia, pyyhin pois poissa olot ja kopioin tilalle oikeanlaiset merkinnät, ja printtasin unelma oppilaan kk-raportin vanhemmilleni. Saan ehkä olla vielä kuukauden rauhassa, sillä nyt rupeavat ilmoitukset tulemaan nettiin vanhempien nähtäväksi reaaliajassa. Kiva kiva.

Haluan olla laiha.

Hattarapilvi viemärissä.

Ostin tänään paketillisen jätelöä. Mansikka-mustikka-pistasio-mascarpone-kermajäätelö on ollut ehdoton suosikki jo vuosia. Seisoin pakastealtaan edessä kauan, ennen kuin työnsin käteni kylmään ja nappasin herkun mukaani. Neljä euroa jäätelöstä, kiskontaa! Halusin sitä kuitenkin liikaa. Kassalla ääni pääni sisällä huusi ja kiljui APUA! kääny ympäri senkin läski. Laskin kuintenkin paketin kassalle, mutten katsonut kassaneitiä silmiin. Häpesin liika. Kotona istuin yksin huoneeseeni, jäätelö sylissäni ja lapoin kaiken suuhuni, mutta kuitenkin nauttien. Täydellinen hetki. Oksentaessa jäätelö oli aivan samanmakuista, kuin alas mennessään. Jopa vielä kylmää. Suunnitelmani oli tyhjentää koko vatsa, mutta jossain vaiheessa vessapaperi loppui, leukani jumittui, ja jatkuva voimakas oksennusrefleksi alkoi tehdä pahaa, joten pesin käteni. Vessa piti vetää neljä kertaa, ennen kuin kaikki meni alas. Päätin, että tästä lähtien rupean ehkä oksentamaan pussiin, vaikka pidänkin sitä kummallisena ja vastenmielisenä. No, olihan päänkin työntäminen vessanpönttöön aluksi outoa.

Olen laittanut sivupalkkiin pari kyselyä, ja lisää on todennäköisesti vielä tulossa. Tarvitsen vähän tilastoja äidinkielen esitelmääni varten, ja toivon, että löydätte pari ylimääräistä sekuntia vastaamiseen. Kiitos!

Puff, olen läski.

Silmät harottaa, oon melki koko päivän neulonu jotain tappokuviota lapasiin neljällä värillä. Tsiisus. Yritän olla nyt nopee, koska haluun ruveta pelaa Stepmaniaa, jonka olin jo melkein unohtaa. :D

Tänään siis alkoi koulu. Nimpparisankarina sain autokyydin kouluun, joten ei onneksi tarvinnut raahautua keskustasta kävellen unisena. se ei kuitenkaan kauaa auttanut, sillä liikunta tunnilla sain taas muistutuksen siitä, miten pidetty olen. Pelattiin vuorotellen lentopalloa ja salibandyä, joista ensimmäisessä olen ihan sukka, mutta säbää seitsemän vuotta pelanneena painoin vähän lujemmin kuin muut. Tahattomasti sitten osuin erääseen kivaan ihmiseen, joka sitten haukkui siinä lehmäksi. Vastasin vain, että ole hyvä ja ajattelin, että se jäisi siihen, mutta kuinkan sitten kävikään. Minusta tuli elävä maalitaulu. En kuitenkaan ottanut yhtään osumaa, sillä kyseiset henkilöt ovat paskoja mailan kanssa, ja olen ihan pro polttopallossa. Kuitenkin tuli tosi hyvä mieli. Se sai mut jo ihan romahduspisteeseen, kun lompakolla oli käynyt tahmatassuja (nämä samat henkilöt), mutta että pitää ryhtyä jo fyysiseen väkivaltaan on täysin naurettavaa! Taidan ainakin seuraavan maanantain pitää taas lomaa. Tulee vähän liikaa näitä omia vapaapäiviä jo, kun ruotsinmaikkakin rupesi jo utelemaan heti loman jälkeen.

Niin ja ihan kiva, mutsi on ostanut taas suklaavoita ja keksejä. Näin tässä aina käy. olen nyt kuitenkin päättänyt jättää makeutus- ja lisäaineet nyt kokonaan ruokavaliostani, koska ne kuulemma pistää kropan ja hormonit sekaisin, ja toivon, että jos rupean syömääön tavallista safkaa, niin ehkä mulle kasvaa tissit! :D (okei toi ei oo ihan perätöntä, oon lukenut monesta paikasta.) Ja vegaani sivuilta katselin kaikki mahdolliset eläinperäiset lisäaineet, joiden varjolla voin kieltäytyä tästä lähin herkuista ja saada siitä hyvän mielen useammalla, kuin yhdellä tavalla. Vegan FTW!

Haluaisin nyt muuten hommata lipun Girugameshin kesäkuun keikalle, mutta en ole varma, voinko mennä, kun protu alkaa heti seuraavana päivänä. Kai mä kerkeen. kaivan esille sitä pientä jiirua sisältäni, jonka jo niin kauan aikaa sitten tapoin. Must on tullu liian hip. :O (Huomatkaa sarkasmi...)

//Shait, toi konserttihan on 6.5. eikä 5.6. :P. osaan muuten lukee, ei tarvi käydä kouluu.