Mä olen ollut henkisesti poissa tän viikon. Kuollut kuin kivi, mutta silti tuskissäni. Tyhjä, mutta täynnä pahaa. Nähnyt nälkää, kunnes se menetti merkityksensä. Syönyt, vaikka ei ollut edes nälkä, vaikka en edes tahtonut. Miettinyt elämääni, miettinyt kuolemaa. Oon ollut siinä kummallisessa sekavassa, paniikin kaltaisessa tilassa, jota en viime vuonnakaan tunnistanut. Se tapahtuu uudestaan. Mä pelkään ja tahdon lopettaa sen, itseni. Haluan olla yksin, mutten unohdettu. En halua huomiota, vaikka kaipaan aitoa läheisyyttä. Mulla on paha olla. Mutta en voi näyttää sitä muille. En halua, että musta pidetään huolta.

Pidän taas taukoa, joten en todnnäköisesti vastaa viesteihin tai kommentoi postauksianne.