Nyt muistan taas, miksi en tykkää olla koulussa. Ensimmäiseksi aamulla palellutin varpaani seisoskellessa urheilutalon edessä ja odotellessa muiden kanssa pääsyä pukuhuoneisiin. Liikuntatunnilla tapasimme uuden opettajamme, joka vaikutti mukavalta. Se mikä ei ollut mukavaa, oli se, että pelasimme lentopalloa. Aluksi syöttelimme parin kanssa. Parini syötti vinoon ja lähdin hakemaan palloa salin toiselta puolelta. Kun kumarruin, sain kasvoihini lentopallon ja silmälasini taittuivat ikävästi niin, etten voinut enää käyttää niitä. Loppu tunnin olikin sitten sokeana, sillä -4,5 molemmissa silmissä on paljon. Uusi opettajamme halusi opetella nimiämme, joten joukueet jaettiin perinteisillä 'valkeilla'. Eikä hän tietentään tuntenut ryhmäläisiämme, joten valitsi molemmat valkit Fanny-vastaisesta liittoutumasta. Jäin ystäväni kanssa viimeisiksi. He eivät suostuneet sanoman edes nimeäni, vaan kävelin happamana toiselle puolelle, vaikka tiesin heti, että näin tulisi käymään. Sanoin kyllä heti opettajalle, etten voi pelata, sillä en näe. Istuin loppu tunnin kulmassa. Mikseivät ihmiset voi vain kasvaa aikuisiksi? Mikseivät he voi vihata minua vähän passiivisemmin? Enää puolitoista vuotta.

Tämän päivän kalorirajan piti olla 900, mutta menin himan yli 1010:en, koska sain ystävältäni myöhäisenä joululahjana suklaalevyn (josta osa oli jo syöty! :D). Sain kyllä vatsan täyteen ja söin paljon kuituja. En siis oksenna, vaikka sovinkin itseni kanssa nollatoleranssista. Nyt aion etsiä uusia biisejä Step Maniaan, sillä ei todellakaan huvita mennä jäädyttämään itseään uudestaan pakkaseen, varsinkaan nyt, kun mp3-soittimeni sekosi niin, että se antaa minule sähköiskuja kokoajan. Ei kiva. :/

Kiitos kaikille muuten älyttömästi lukuvinkeistä!