Paranin. Menin tänään kouluun, mikä oli erittäin mukavaa, sillä tylsistyin eilen lähes kuoliaaksi. Koulussa oli tietenkin jouluruokailu, mikä tarkoitti, että syömään oli "pakko" mennä. Söin palan juustoa (kasvissyöjien kinkunkorvike), haarukallisen lanttulaatikkoa (heitin loput pois, sillä se oli oikeasti pahaa) ja näkkärin. Ja huomenna on riisipuuroa, josta olen kaikille kertonut pitäväni. Voiku kivaa. Kuviksen tunnilla join myös kupin kahvia mustana, mutta se on okei. Porukat (ainakin omien sanojensa mukaan) olivat vielä kipeitä, joten jouduin koulun jälkeen käymään kahdessa apteekissa etsimättä heille särkylääkkeitä ja muita apteekkijuttuja. Sen jälkeen jouduin vielä ostamaan heille kaupasta maito ja jättipussin kaakaota, mikä oli ehkä noloimpia kokemuksiani pitkään aikaan, sillä en ikimaailmassa koskisi siihen myrkkyyn. (Pelkkää suklaanmakuista sokeria!!) Lisäksi, kun edessäni oli köhkomistusköh, johon olin törmäillyt päivän mittaan, ja hän osti vain kokis zeroa ja jonkinlaisen leivoksen. Näin ihmisten ilmeet, kun he katsoivat kaakaopussiani. "Ei ihme, että tyttö on läski, kun on tuommoisen syömätavat." Halusin huutaa, että SE EI OLE MINULLE!" mutta olen jo kerran saanut porttikiellon kyseiseen kauppaan. :D Kotona söin vielä palan leipää ja ½ pussia lakua(=100g). Leipä oli vielä ok, mutta laku oli paha moka. Oksettaa vieläkin. Lenkillä tunsin, kuinka se pyrki ulos vatsastani, ihan kuin kehoni olisi tietänyt, että se oli pahasta, mutta olin päättänyt, etten enää oksenna.

Ei oikeastaan muuta. Huomenna vika päivä koulua! :)

//Muoksmuoks. Tyhjensin tänään vaatekaappiani, ja löysin jostain pohjalta farkut, joita olin pitänyt viimeksi kolme vuotta sitten. Muistin, kuinka kamalan vaikeaa niihin ahtautuminen oli ja millaisissa tuskissa oli, kun olin pitänyt niitä päälläni kokonaisen päivän, mutta pidin niitä, koska äitini sanoi, että ne hoikistivat minua. Päätin huvikseni kokeilla miltä ne näyttäisivät nyt päälläni, ja yllätyin positiivisesti, kun housut olivat aivan liian isot ja näyttivät melko hirveältä säkiltä vyötärön ympärillä. Olin iloinen, mutta se taas sai ajattelemaan, että kuinka läski sitten olenkaan ollut, kun nyt olen vielä tämmöinen ilmapallo? Hmm.. No pelasti kumminkin päivän.