Tajusin, että tää blogi on menettänyt ideansa täysin, ja etten itsekään enää jaksa välittää siitä. On asia, joka tuhoaa nettiyhteisöissä kaiken mihin se koskee, ja nyt se on ainakin minun silmissäni syönyt tämän paikan. Olen jo monta paikkaa jättänyt sen takia, enkä ole katunut muuta, kuin yhteisöllisyyden menettämistä. Minä en ole ritari, minä en pysty nostamaan miekkaani, ja tuhoamaan sen mustaa, mätää ydintä.
Mietin yksi ilta tässä elämääni, ja ymmärsin siinä hiljaisuudessa paljonkin, mikä on tähän asti pysynyt hämärässä. Klisee tai ei niin palapeli ikään kuin loksahti paikoilleen. Mä olen näkymätön, pelkkä ekstra elämän suuressa draamassa.
En poista blogia, säilytän sen muistona, sillä en muita päiväkirjoja ole tältä ajalta pitänyt, ja mua harmittaa aina hirveästi, kun en vanhoja vihkojani tai päiväkirjojani ikinä löydä, enkä tietystä ajanjaksosta muista mitään. Näillä näkymin en kuitenkaan tänne enää kirjoita, vaan luon bloggeriin uuden tunnuksen, ja rupean seurailemaan vähän erilaisia blogeja. :) Ehkä luon uuden blogin myös itselleni jokin päivä.
Hyvästi ja jaksamista niille jotka sita tarvitsevat, ja ennen kaikkea niille, jotka sen ansaitsevat. <3
